16.06.2017
Näkökulma

Pelkkä ammattitaito ei enää riitä

Työelämätietojen ja -taitojen on oltava muuttuvan työelämän tasalla. Kyvyttömyys kouluttaa työttömäksi jäävät syntyviin uusiin töihin on ongelma, kirjoittaa Petri Lempinen.

Työelämätietojen ja -taitojen on oltava muuttuvan työelämän tasalla. Kyvyttömyys kouluttaa työttömäksi jäävät syntyviin uusiin töihin on ongelma, kirjoittaa Petri Lempinen.

Suomalaiset aikuiset ovat maailman osaavimpia, selvisi OECD:n vuonna 2012 tekemässä tutkimuksessa. Samalla paljastui, että miljoonalla aikuisella oli puutteelliset tietotekniikkataidot. Jopa kolmasosa 16–65-vuotiaista ei pärjää kunnolla uuden teknologian kanssa. Tietotekniikan soveltaminen ongelmanratkaisuissa oli ongelmallisinta yli 50-vuotiaille, joiden pitäisi olla parhaassa työiässä.

Osaamisen puutteet ulottuvat myös luku-, kirjoitus- ja numerotaitoihin, joiden kanssa on vaikeuksissa lähes 400 000 aikuisella. Tutkimuksen teon jälkeen Suomeen on tullut kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia, jotka eivät ole oppineet kunnolla suomen tai ruotsin kieltä. Perusopetuksen päättävistä noin 15 prosenttia ei suorita toisen asteen tutkintoa, joten maailman paras peruskoulu tuottaa jatkuvasti heikosti osaavia.

Heikosti osaavat ovat huonoimmassa asemassa työelämässä, joka vaatii uusien asioiden omaksumista koko ajan. Facebookin päivittäminen tai uutisten lukeminen kännykästä eivät riitä työelämän ja arjen digitaidoiksi nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Työolobarometrin mukaan lähes joka toisella työpaikalla on tehty organisaatiomuutoksia vuoden 2010 jälkeen. Näihin sisältyy usein työtehtävien tai toimenkuvien muutoksia, jolloin työntekijän osaaminen ja oman työn hallinta kyseenalaistuvat. Tutkimuksen mukaan vajaa puolet 18–64-vuotiaista suomalaisista koki vuonna 2012 tarvitsevansa ammattitaitoa kehittävää tai uraa edistävää koulutusta.

Suomi elää työelämän murrosta, joka hävittää nykyistä työtä. Samalla syntyy uusia työtehtäviä ja jopa ammatteja. Uhanalaisimmiksi arvioidaan moni perinteinen ammatti tai työtehtävä, johon on valmistuttu ammatillisesta oppilaitoksesta ja aiemmasta opistosta.

Teknologian nopea kehittyminen kiihdyttää työmarkkinoiden jakautumista, joka tilastojen mukaan on alkanut jo 1990-luvulla. Korkeaa osaamista vaativa työ lisääntyy, mutta niissä tehtävissä vaaditaan erilaista osaamista kuin aiemmin. Samalla lisääntyvät työtehtävät, jotka eivät vaadi erityistä osaamista.

Neljännen teollisen vallankumouksen ongelma ei ole työpaikkojen tuho vaan kyvyttömyytemme kouluttaa työttömäksi jäävät syntyviin uusiin töihin. Teknologia on kaikkialla, joten uusissa työtehtävissä vaaditaan aiemmasta poikkeavia taitoja.

Talouden rakennemuutokseen kuuluu myös työpaikkojen siirtyminen tuotannosta työpaikoille. Tämä tapahtuu Suomessakin, vaikka nyt puhumme paljon uuden teollisuuden synnystä. Vaatimus ammattitaidon uudistamisesta ja uusien työvälineiden hallinnasta ulottuu myös palvelualoille, jotka teknologisoituvat tuotannon tapaan.

Pelkkä perehdyttäminen ei riitä, kun uudet työtehtävät tai ammatti vaativat rekrytoitavalta henkilöltä uutta osaamista. Aikuisten ammatillinen koulutus on keskittynyt työssä tarvittavaan ammattitaitoon ja jättänyt perustaidot vähemmälle. Tämä muuttuu, kun ammatillisen koulutuksen reformin myötä yhteiset tutkinnot tulevat kaikille perustutkinnon suorittajille ikään katsomatta. Ammatilliset tutkinnot uudistuvat laaja-alaisemmiksi, jotta ne tarjoaisivat monipuolisempia mahdollisuuksia työllistyä.

Suomalainen ammatillinen koulutus korostaa yhä alakohtaista ammattiosaamista, jonka rinnalla koulutetaan yleisiä työelämä- ja perustaitoja. Näin tavoitellaan työllistymisen lisäksi jatko-opintokelpoisuutta. Tulokset ovat kaksijakoiset. Ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista joka kolmannella on ammatillinen koulutus. Samaan aikaan joka viides ammattiin valmistunut jää työttömäksi.

Tiedon hankkiminen ja taitojen kehittäminen edellyttävät kykyä etsiä tietoa itsenäisesti ja ymmärtää sitä. Uudet taidot edellyttävät myös uusien tietojen omaksumista. Samalla on osattava luopua vanhoista työtavoista, mikä ei tapahdu helposti. Työssä tarvittava ammattitaito ei riitä ilman perustaitojen hallintaa, jotka voivat monella alalla tulla ydinosaamiseksi. Tämä on suuri haaste koko koulutusjärjestelmälle.

Suomessa korkealla osaamisella yleensä tarkoitetaan korkeaa muodollisen koulutuksen tasoa. Ammatillisten ja korkeakoulututkintojen tasoa tärkeämpää on, että niiden sisältö eli ammattitaito ja sivistys vastaavat uusiin vaatimuksiin. Ongelma on, että emme osaa vielä määrittää tulevaisuuden ammattitaidon tai sivistyksen sisältöä.

Suomen talous on kääntynyt kasvuun ja maahan syntyy uusia työpaikkoja. Suuresta työttömyydestä huolimatta edessä on työvoimapula, kun siirrymme uusiin tuotantotapoihin. Suomi ei menesty viime vuosikymmenen tiedoilla ja taidoilla, kun myös kilpailijamme siirtyvät uusin tuotantotapoihin.

Aikuisten osaaminen on Suomen kohtalonkysymys. Meidän työvoimareservimme ovat aikuisissa, joiden tietojen ja taitojen on oltava muuttuvan työelämän tasalla. Erityinen huomio on suunnattava työttömiin työnhakijoihin ja ikääntyviin työntekijöihin, jotta heidän osaamisensa olisi työelämän vaatimusten tasalla.

Suomen on panostettava koko väestön digitaitoihin, jotta pysymme sosiaalisesti ja taloudellisesti maailman kehityksen tasolla. Meidän on rohkeasti arvioitava kaikkien koulutusten sisältöjä ja niiden tuottamaa osaamista, jotta koulutus ei menetä merkitystään.

Koulut ja oppilaitokset ovat jo menettäneet monopolinsa tietoon, jota on saatavilla kaikkialla. Tiedon rinnalla yhä tärkeämpää on erilaisten taitojen oppiminen. Tätäkin tärkeämpää on oivaltaa ja käyttää hyväksi taitojen, teknologioiden ja tietojen suomia mahdollisuuksia. Uusi yleissivistys on entistä enemmän tekemistä ja taitamista lähestyen perinteistä käsitystä ammattiosaamisesta. Tämä edellyttää myös ammatillisen koulutuksen uudistumista.

Petri Lempinen
Toimitusjohtaja
Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry