18.05.2016
Yhteiskunta ja osallisuus

Minne matka, SDP?

SDP:n on kyettävä vastaamaan millaista Suomea rakennetaan porvarihallituksen päätösten jälkeen. Puolueen uuden periaateohjelman pitää heijastaa sitä keskustelua, jota käydään koko ajan.

Gallupit hellivät suurinta oppositiopuoluetta SDP:tä. Puolueen on kyettävä vastaamaan millaista Suomea rakennetaan porvarihallituksen päätösten jälkeen.

Lähivuosina on edessä vaalisuma. Keväällä 2017 on kuntavaalit, 2018 presidentinvaalit, ja vuoden 2019 eduskuntavaaleissa mitataan opposition ja hallituspuolueiden todelliset kannatusluvut.

SDP valmistelee uutta periaateohjelmaa. Puoluejohto on lähettänyt kenttäkäsittelyyn keskusteluaineiston Turvaa ja vapautta muuttuvassa maailmassa. Periaateohjelman valmistelua on vetänyt Uudenmaan liitossa työskentelevä Juha Eskelinen sen jälkeen kun kansanedustaja Johannes Koskinen siirtyi kesällä 2015 pankkimaailmaan Lontooseen. Eskelinen on aiemmin työskennellyt SDP:n puoluetoimistossa, jossa hänen vastuualueenaan oli poliittinen ohjelmatyö.

– Rakennan mieluummin maastomerkkejä kuin muistomerkkejä, Eskelinen kuvaa periaatetyöskentelyä.

Muistomerkeillä Eskelinen viittaa hyvinvointivaltion rakentamisen aikoihin, jolloin vienti veti ja jaettavaa oli enemmän. Tämän päivän vaikeassa taloustilanteessa tarvitaan uusia maastomerkkejä, jotta jokainen kansalainen pidetään matkassa mukana.

– Olennaisinta on löytää vastauksia siihen, millainen Suomi halutaan tämän porvarihallituksen jälkeen, Juha Eskelinen sanoo.

Jos soteuudistus, maakuntahallinto ja palveluiden yksityistämiseen viittaavat toimet etenevät hallituksen suunnittelemalla tavalla, seuraava hallitus saa perinnöksi uudet rakenteet. Niitä ei muuteta hetkessä takaisin entisiksi.

Demarit joutuvat ottamaan kantaa asioihin, joita ei välttämättä ole totuttu miettimään. Puoleen on löydettävä keinoja, joilla oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo toteutetaan myös yksityisten hyvinvointipalveluiden markkinoilla.

MODERNIN SOSIALIDEMOKRATIAN MÄÄRITTELY

SDP:n ohjelmat siiloutuvat monen myllyn kautta maailmalle. Parhaimpina ohjelmina pidetään edelleen yli sata vuotta vanhaa Forssan ohjelmaa ja R.H. Oittisen johdolla laadittua vuoden 1952 ohjelmaa, vaikka periaateohjelmia on näiden jälkeenkin uudistettu. Useimmat ohjelmiin perehtyneet muistavat mainita juuri nämä.

Puoluejohdon lähettämää keskusteluaineistoa on kehuttu kauniista kielestä, mutta vakaumuksellinen demokraattisen sosialismin kannattaja saattoi hätkähtää, kun siinä ei mainita lainkaan sosialismia. Onko kyseessä unohdus vai harkinta, siihen Eskelinen ei halua ottaa kantaa.

Lautakunnissa puurtavan demariaktiivin aika kuluu arjen pyörityksessä ja oman kunnan käytännön asioiden hoidossa. Homekoulun korjaamisessa tai terveyspalvelujen järjestämisessä ei välttämättä auta sosialismin pohtiminen.

Helpottaisiko ruohonjuuritason työtä, jos periaateohjelmassa määriteltäisiin mitä moderni sosialidemokratia on?

– Periaateohjelman pitää heijastaa sitä keskustelua, jota käydään koko ajan. Sen pitää olla konkreettinen työkalu. Ohjelmassa pitää olla yhteiset isot tavoitteet, jotka heijastavat visiota yhteiskunnasta ja jonka enemmistö puoluekokousedustajista ja jäsenistöstä voi hyväksyä, poliittinen avustaja Elisa Selinummi sanoo.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmässä työskentelevä Selinummi osallistui keskusteluaineiston laatimiseen.

– Ohjelmaa tarvitaan jäsenistön koheesioon ja uudistamaan sosialidemokraattista ajatusmaailmaa, toimittaja Risto Kolanen sanoo.

Hän on ollut pitkään Helsingin keskeisiä sosialidemokraattisia kuntavaikuttajia. Myös Kolasen mielestä toimintaympäristön nopea muutos edellyttää, että SDP tietää mitä se aikoo valtiollisella vallalla tehdä ja kertoo sen vaalitavoitteissaan kansalle.

– Aatteelliset avaukset, joissa vain kopioidaan Britannian tai Saksan veljespuolueita, eivät riitä, Kolanen sanoo ja viittaa laajan kenttäkeskustelun tarpeeseen.

OHJELMAN PITÄÄ MIELLYTTÄÄ ENEMMISTÖÄ

Puolueen jäsenistölle järjestetään tilaisuuksia, joihin periaatekeskustelun vetäjänä osallistuu myös koulutuspäällikkö Inari Juntumaa TSL:sta. Hänelle periaateohjelma on jäsenen ohjenuora.

– Periaateohjelman pitää olla meidän lähtökohdista meidän näköinen. Sen pitää kuvata mikä meitä yhdistää, Juntumaa määrittelee.

Isossa puolueessa on monenlaista ja monen ikäistä toimijaa. Kun ohjelmaa leivotaan sopivaksi keski-ikäiselle teollisuusliiton miehelle, punavihreälle kolmekymppiselle naiselle ja varttuneille, kirjoittajalla riittää haasteita. Tyyli sekä sisältö pitää olla niin taitavasti rakennettu selkokielellä, että keskeiset kohderyhmät löytävät sieltä oman viestinsä.

Juntumaa muistuttaa, että periaateohjelman lähtökohdat on määritelty hyvin puoluekokouspäätöksessä. Läpäisevinä teemoina tulee olla yhteiskunnallinen tasa-arvo muun muassa eri väestöryhmien ja sukupuolten välillä sekä kestävä kehitys. Ohjelman tulee käsitellä työtä, markkinaliberalismia, yhteistyötä, hyvinvointia, talousjärjestelmää, demokratiaa ja sivistystä.

YLEVIÄ PUHEITA VAI LISTA TOIMENPITEITÄ?

Periaateohjelma antaa suuntaa, mitä äänestäjille luvataan vaaliautolla kahvin ja pullan kera. Onko tarjolla pelkästään kaunista tekstiä menneistä saavutuksista ja yleviä lauseita tulevaisuudesta? Vai laaditaanko keskustelukierroksen jälkeen tiivis tavoite- ja toimenpidelistaus, jonka enemmistö on valmis puoluekokouksessa hyväksymään?

Jälkimmäinen on hankalin vaihtoehto, koska SDP:ssa on katto edelleen korkealla ja seinät leveällä, vaikka väki on työväentaloilta kadonnut ja ne harvat toimivat talot ovat kaupallisessa käytössä.

– Periaateohjelmia lukee aatepapisto ja poliitikko, joka ottaa siitä pari lausetta sunnuntain piirikokouksen puheeseen, dosentti Tapio Bergholm sanoo.

Historioitsijan auktoriteetilla Bergholm kyseenalaistaa periaateohjelman laajan historia- ja tulevaisuusosion tarpeellisuuden. Hänestä olisi parempi laatia konkreettinen utopia ja listata selkeät tavoitteet kuten Forssan ohjelmassa tehtiin. Bergholm heittää esimerkkejä. Kaikille pitäisi esimerkiksi järjestää opetusta ja taata päästötodistus peruskoulusta. Tai maksutonta varhaiskasvatusta voisi lisätä, koska se antaa voimavaroja koko elämään ja tekee yhteiskunnalle ylipäänsä hyvää.

– Demokratia on jatkuvaa keskustelua ja erilaisia mielipiteitä. Tästä syystä SDP:ssäkin on oltava jatkuvaa keskustelua, Bergholm sanoo.

Hän muistuttaa, että nykymaailmaan kuuluu kaoottinen keskustelu. Enää ei pärjätä sillä, että puoluejohto antaa keskustelun teemat ja linjaukset.

Periaateohjelmaesitys laaditaan keskustelujen pohjalta syksyllä 2016. Esitys lähtee puoluejohdon ja puoluekokousedustajien käsittelyyn. Ne päättävät minne SDP on matkalla.

Viimeistään puoluekokouksessa puoluejohdon on perusteltava ainakin osalle jäseniään miksi ohjelmassa ei enää mainita demokraattista sosialismia. Tai jos mainitaan, niin mitä sillä ja modernilla sosialidemokratialla tarkoitetaan muuttuvissa olosuhteissa ja mitä se tarkoittaa arjen päätöksissä kuntatasolla.

 

Teksti: Merja Leskinen
Kuva: Istockphoto

Lue myös

15.12.2023
Yhteiskunta ja osallisuus

Talouspolitiikkaa ohjaavat ideologiat